VOIMAksi

14.8.2019/ Puskapohdiskelua

On aika palata työmoodiin pitkän kesäloman jälkeen. Onneksi kesä jatkuu edelleen (tykkään-tykkään) monenlaisten marjojen ja muiden herkkujen kypsyessä. Täällä Kainuun korkeuksilla satokausi on parhaimmillaan ja minulle onkin nautinto istua puskissa pikku jakkaralla ja päästää hamsterin tavat valloilleen ;) . Keräämisen ilon lisäksi puskissa istuminen on kertakaikkisen rauhoittavaa. Samalla kun kädet työskentelevät saavat ajatukset tilaa ja avaruutta. Jälleen kerran minua hykerrytti ajatuksissani Antti Tuurin kirjassa ”Pohjanmaa” olleet sanat: ”Mummo ei kuullut mitä kysyin tai ei sitä leikiksi ymmärtänyt, kertoi vaan ihmetelleensä jo pitkään, minkä takia Pohjanmaalla viisaus on aina vanhoissa naisissa, viisaus ja hyvyys”. Viisaus on aina vanhoissa naisissa, viisaus ja hyvyys! Kerrassaan hieno ajatus, joka saa tällaisen vähän kerrassaan (ja tasaisen varmasti) vanhenevan naisen hymistelemään :) . Viisaus ja hyvyys! Kuulostaa kovastikin tavoittelemisen arvoiselta tulevaisuudelta. Jos joku joskus jossain voisi minustakin ajatella noin – herkullinen unelma!

Kääntelin tuota sanaparia, viisaus ja hyvyys, mielessäni, mutustelin monelta kantilta ja yritin löytää sitä ajatusta, joka minua siinä eniten puhutteli. Taisi siinä jo toinenkin ämpäri tulla lähes täyteen ennen kuin sain ajatuksiani jonkinlaiseen järjestykseen. Sitä en osaa sanoa onko järjestys lopullinen, todennäköisesti ei. Ehkäpä joku uusi miete tulee sekoittamaan sitä ja taas löytyy uusia oivalluksia asiaan liittyen. Onneksi on vielä monen monta marjapensasta keräämättä. Pohdin mielessäni, ja taisinpa jonkun sanasen kissoillekin ääneen sanoa, että noiden sanojen yhdessä oleminen on se asian ydin. Monesti ajatellaan, että viisas on sellainen ihminen, joka tietää tosi paljon tietoa, tosi monesta asiasta. Ja jos näin ajatellaan, niin sellainen viisas voisi helposti ylpistyä ja tehdä muille kipakastikin tiettäväksi oman tietämyksensä määrän. Miten helppoa olisi tuoda esille oma tietämys ja viisaus, eikä paljoakaan tarvitsisi kuulla toisia ja ottaa huomioon toisten ajatuksia. Siinähän voisi helposti mitätöidä toisten ajatukset ja tekemiset. Itse ymmärrän, että viisaus on kykyä käyttää tietoa ja kokemusta hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi. Viisaus muodostuu monipuolisten elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä, jota katsotaan olevan vain harvoilla. Liittäisin viisauteen myös kyvyn olla oikeudenmukainen ja myötätuntoinen sekä kyvyn ymmärtää itseään.

No, entä sitten tuo hyvyys? Joku viisas on joskus todennut, että hyvyys helpompi tunnistaa kuin määritellä. Mietin, onko se tottumusta toimia tietyllä tavalla, niin että omat arvot näkyvät ihan siellä arjessa? Onko se sitä, että ne asiat, joita pidämme arvokkaina muuttuvat teoiksi? Mahatma Gandhi on sanonut, että ”hyvälle ihmiselle maailma on hyvä”. Siis ei täydellinen, mutta hyvä – aika hyvä – riittävän hyvä? Jäin pohtimaan, mikä on minulle riittävän hyvä – se pysäytti. Viisauden parina hyvyys ei ole siis alistuvaa, liiallista kiltteyttä vaan se auttaa miettimään miten suhtaudun, miten kuulen, miten puhun ja miten olen vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Hyvyys tuo armollisuutta ja ajatusten avaruutta sekä itsellemme että toisille. Jos minulla on viisaus ja hyvyys, minulle ei ole uhka kuulla toisia vaan viisaus ja hyvyys antavat mahdollisuuden yhdessä pohtia erilaisia vaihtoehtoja.

Tässä kohden ajatukset liukahtivat työhön. Ohjausryhmissä olemme usein pohtineet vanhan ja uuden ajatuksen tai työtavan ristiriitaa. Uudet, vasta valmistuneet ammattilaiset tuovat mukanaan uusia tapoja, uutta tietoa työyhteisöihin, joissa on ehkä pitkäänkin totuttu tekemään asiat tietyllä tavalla. Olisiko näissä tilanteissa tilausta ”vanhoille naisille (ja myös miehille), joilla olisi viisaus ja hyvyys”? Olemme ryhmissä pohtineet, voisivatko työyhteisöissä juuri ne vanhemmat, kauemmin olleet työntekijät näyttää mallia nuoremmille siitä, kuinka ajatuksista, toimintatavoista ja muista työhön liittyvistä asioista voidaan yhdessä keskustella. Näin voisi löytyä ne kohdat, joita muuttamalla työn tekemisessä voidaan oppia uutta ja kehittyä. Perusteena asioiden säilyttämiselle tai muuttamiselle ei saa olla minkäänlainen kilpailu siitä, kuka saa sanoa ns. viimeisen sanan keskustelussa. Päätösten taustalla täytyy olla ymmärrys siitä, mitä asioiden säilyttäminen entisellään tai niiden muuttaminen vaikuttavat asiakkaan saamaan tuotteeseen tai palveluun. Tämä ymmärrys taas vaatii asiakkaan kuulemista, aikaa kohdata asiakas.
Miten hyvä onkaan istua puskissa ja antaa ajatusten virrata – VOIMAksi!

Comments powered by CComment

©2019 Työnohjauspalvelu Helmi. Designed with love by ARRdesigns.
Powered by Kaswe. Portrait photos by Sonja Hagström Photography.