VOIMAksi

1.7.2019 / Uskallusta unelmoida

Puhuimme ystävän kanssa muutama päivä sitten unelmista - mitkä ovat niitä "oikeita unelmia". Riittääkö unelmaksi joku ihan arkipäiväinen asia, jonka voisi ajatella helpottavan omaa elämää vai pitäisikö unelmaksi osata määritellä jotain suurta, jonka vaikutukset yltäisivät lähipiiriin tai jopa kauemmaksi - vai voisiko unelmiksi nimittää molempia? Voisivatko unelmat selkeyttää sitä, mihin olen – tai mihin haluaisin olla matkalla? 

Pienet ja suuret unelmat tekevät elämästä innostavaa ja ne voivat jopa muuttaa sitä. Unelmointi ei ole ”haihattelua”, vaan omien tarpeiden kuuntelua, sillä usein unelmissamme näkyy se, mitä arvostamme ja mikä meistä on merkityksellistä, tärkeää. Oleellista unelmoinnissa ei ole uskoa, että unelmat toteutuvat kirjaimellisesti vaan se, että ymmärtää unelmien voivan antaa elämälle suuntaa ja merkitystä tekemisille. Jotkut unelmat ovat nopeita toteuttaa sen jälkeen, kun unelmalleen on löytänyt nimen. On löytynyt sanoja, joilla on pystynyt kuvaamaan unelmaansa ja siihen on helpompaa tarttua. 

Olen omassa elämässäni ja myös työssä kokenut monesti sen, mitä tapahtuu, kun omista oivalluksista syttyy niin, että sanoitetut unelmat johtavat konkreettisiin tavoitteisiin eivätkä suunnitelmat jää pelkiksi haaveiksi. Löytyy tavoitteita, jotka sopivat yhteen omien arvojen kanssa ja jotka tuntuvat merkityksellisiltä. Syntyy ymmärrystä keskittyä siihen, mitä kohti haluaa mennä eikä siihen, mitä haluaa välttää. Nuo myönteisesti sanoitetut tavoitteet on aina helpompaa saavuttaa, sillä jo pelkkä ajatus, mielikuva niiden toteutumisesta tuo iloa ja voimaa. Nämä myönteiset mielikuvat toimivat myös selviytymiskeinoina, kun mieleen hiipii rajoittavia uskomuksia. 

Rajoittavat uskomukset ovat niitä ajatusmalleja, jotka saavat tietyissä tilanteissa aikaan sen voimattomuuden tunteen, jota haluaisimme välttää kaikin tavoin. Rajoittavat uskomukset voivat liittyä ympäröivään maailmaan, muihin ihmisiin tai itseen ihmisenä ja sitä kautta omiin kykyihin. Minulle ainakin on tuttua ihan tavallisessa arjessa törmätä uskomuksiin, jotka ovat olleet totta joskus aiemmin, mutta eivät enää ole. Hyvä esimerkki omalla kohdallani on, kun alaluokilla käsityön opettaja sanoi minulle toistuvasti, ettei minusta tule ”ikinä minkään tekijää” kun virkkuukoukku ei totellut minua. Uskoin aika kauan, etten osaa tehdä mitään käsitöitä. Välttelin kaikin tavoin joutumasta tilanteisiin, joissa käsitöitä piti tehdä = käsityötunnit olivat todella vastenmielisiä. Tuo tunne esti tehokkaasti haaveilemasta, että joskus olisin voinut ylpeänä sanoa jostain vaatteesta ”minä tein tämän”. Viimein uskalsin kokeilla ompelukoneella ompelua – kiitos äidin ja uuden käsityöopettajan. Huomasin, että minähän osaankin ja ompelusta tuli minulle harrastus, josta nautin edelleen. Virkkauksesta ei tosin ymmärrä edelleenkään mitään. 

Työelämässä rajoittaviin uskomuksiin törmää myös jatkuvasti. ”Meidän ei kyllä kannata suunnitellakaan mitään kehittämistä, kun ’pikkujohtajat’ haluavat vain pönkittää omaa valtaansa” – tyyppiset lausahdukset ovat aika tuttuja. Haasteena onkin pysähtyä ja tiedostaa nämä uskomukset, jotka estävät meitä huomaamasta matkan varrella muuttuneet asiat ja siten rajoittavat kykyämme päästä kohti unelmiamme, kohti tavoitteitamme. Itse voimme kyseenalaistaa uskomuksiamme, kun huomaamme jonkin rajoittavan ja estävän meitä. Voimme vaikka kysyä itseltämme, mitä todisteita minulla on siitä, että tämä uskomus on tosi? Mitkä tapahtumat tai asiat voisivat haastaa tämän uskomuksen? tai mitkä vahvuuteni ovat jääneet piiloon tämän uskomuksen vuoksi?

Unelmoidaan, etsitään konkreettisia tavoitteita, joita kohti haluamme mennä. Pysähdytään aika ajoin tarkistamaan, onko suunta oikea ja onko vallitsevina voimaannuttavat uskomukset – meille VOIMAksi!

Merja

Comments powered by CComment

©2019 Työnohjauspalvelu Helmi. Designed with love by ARRdesigns.
Powered by Kaswe. Portrait photos by Sonja Hagström Photography.