VOIMAksi

7.6.2019 / Oikeasti puhuttu

Olen tämän kevään aikana törmännyt dialogin kaipuuseen monta, monta kertaa. Työyhteisöissä on sanottu ”me kaipaisimme enemmän dialogia” ja monilla muilla foorumeilla sitä on myös kaivattu. Joku on tarkentanut toivettaan niin, että ”puhuttaisi oikeasti enemmän” ja toisaalla on pohdittu, että haluttaisi enemmän vastavuoroisuutta ja tunnetta, että ”olen tullut kuulluksi”.

Dialogin ydintä voidaan kuvata monella tavalla ja hyvinkin korkealentoisesti, mutta minun korviini parhaimmalta kuulostaa ajatus, että ”Dialogi on rakentava ja tasavertainen tapa keskustella. Siinä tähdätään toisten ymmärtämiseen, mutta ei yksimielisyyteen. Parhaimmillaan dialogissa syntyy ennalta-arvaamattomia oivalluksia ja uutta ajattelua” (SITRA). WAU! Dialogiin liittyy siis tunteita – koen, että olemme tasavertaisia – ja siihen liittyy myös tietynlaista toimintaa – esim. puhun toiselle arvostavasti ja luon siten hänelle kokemuksen tasavertaisuudesta. Toisen ymmärtäminen vaatii tekoja – ja herättää myös tunteita. Dialogin mahdollistamiseksi luottamus on avainasemassa. Luottamuksellinen ilmapiiri tuntuu – voi, se tuntuu niin syvällä sisuksissa - ja senkin synnyttäminen vaatii tekoja.

Kun lähdemme kehittämään jotain, vaikkapa työyhteisömme vuorovaikutusta ja tapaamme keskustella, siihen liittyy usein sekä ”tunneasioita” että ”tekemisasioita”. Aina on lähdettävä liikkeelle tekemisestä. Emme voi päättää ”nyt luotan tähän työyhteisöön”. Sen sijaan, omasta tavastamme toimia voimme päättää ja siitä olemme vastuussa. Osoittamalla hyväksyntää ja arvostusta toista kohtaan, olemme tiellä luottamuksen rakentumiseen ja sitä kautta mahdollisuuteen käydä niitä ”oikeita keskusteluja”, jotka lisäävät oppimista ja joustavuutta kohdata yllättäviäkin tilanteita.

Se, että dialogin kaipuu on noussut erityisesti keskusteluihin tämän kevään aikana, on saanut minut palaamaan myös omissa ajatuksissani usein asian äärelle. Olen pohtinut, miksi me oikein tarvitsemme tuota dialogi – sanaa? Tuleeko meille jotenkin ”NYT olemme TÄRKEÄN äärellä” – olo, kun sanomme tai ajattelemme, että ”NYT käymme dialogia”?!? Voisiko dialogiin liitetyt ominaisuudet, kuten ”kuulemme toistemme näkökulmia ja kokemuksia, tahdomme oppia toisiltamme, emme halua väitellä tai suostutella toisia omaksumaan omaa näkökulmaamme ja etsitään yhteistä ymmärrystä” kuulua ihan kaikkeen keskusteluun ja arkisemmin jutteluun? Vai onko se, että juttelemme yhdessä, jotenkin vähemmän hienoa ja vaikuttavaa kuin dialogi?  Ja kun kuitenkin, me ihan tavalliset ihmiset tavallisissa töissämme ja tavallisessa arjessamme juttelemme ohimennenkin tosi tärkeistä asioista. Semmoisista asioista, jotka voivat olla tosi merkityksellisiä meille tai jollekin, jota esim. työmme koskee.

Entä… mitäs jos unohtaisimme määritelmät ja pyrkisimme ihan itse vaikuttamaan kaikissa kohtaamisissamme siihen, että ympärillemme syntyisi ilmapiiri, jossa on hyvä jutella ja jossa koettaisiin, että on hyvä yhdessä miettiä ja sanoittaa asioita? Tuntuisiko se liian arkiselta tai jotenkin vähemmän tärkeältä? Mitä se vaatisi minulta, mitä se vaatisi sinulta? Itse olen kokenut, että minulta se vaatii keskustelukumppanin arvostamista. Sanoilla, äänen sävyllä sekä ilmeillä ja eleillä sen osoittamista, että arvostan sinua ja sitä, mitä minulle sanot – vaikka en olisikaan samaa mieltä kanssasi. Se on minulle luontaista ja siten aika helppoa. Seuraava juttu onkin sitten haastavampi – ihan tavalliselle työnohjaajallekin. Hyvän keskusteluilmapiirin luominen vaatii sen muistamista, että minun näkökulmani ei ole ”totuus” enkä halua suostutella sinua hyväksymään sitä. Sitä vastoin, voisin enemmän ja enemmän kiinnostua sinun näkökulmastasi ja yrittää ymmärtää sitä. Työssäni se on luontevaa, pitkien koulutusten tuoma oppimistulos, mutta myönnän, että jo perhe-elämän arjessa se on ajoittain todella haasteellista. Mutta oikeastaan, on tosi vapauttavaa, ettei kotona ole työnohjaajan tai fasilitaattorin roolissa – saa olla ihan tavallinen vaimo ja äiti.

Mitä sinulta vaatisi, että nuo ajatukset, jotka yleensä dialogiin liitetään, tulisivat osaksi sinun arkeasi?  Seuraisiko siitä jotain, joka olisi VOIMAksi Sinulle ja lähellä oleville?

Merja

Write comment (0 Comments)
©2020 Työnohjauspalvelu Helmi. Designed with love by ARRdesigns.
Powered by Kaswe. Portrait photos by Sonja Hagström Photography.